Sinä sunnuntaina meidän piti lähteä Ouluun, mutta minulla oli kurkku kipeä ja flunssainen olo, joten me päätettiin jäädä mökille. Ja pellolta tullessa Elle hyppäsi pois polulta ja ampiaiset pisti sitä.

Elle nukkui pois maanantaina 20.7.2009 noin yhden aikaan yöllä. Ellen viimeinen leposija on mökillä koivujen katveessa kauniilla paikalla. Ellen kummulle olen ajatellu istuttaa sinililjaa ja ruusuja. Lisäksi laitamme rakkaalle perheenjäsenellemme hautakiven muistoksi.

Elle oli iloinen koira. Se rakasti kaikkia tapaamiaan ihmisiä poikkeuksetta ja kaikki pitivät siitä. Toisista koiristakin se piti (paitsi mäyräkoirista ja suurista pelottavista koirista). Elle oli hienoin koira jonka olen tiennyt. Sillä oli niin rehelliset silmät, joista näki että se on todella kiltti ja aito. Elle rakasti lapsia, eritoten ystäväni kaksi vuotiasta ja Ilona tykkäsi myös Ellestä. Nämä kaksi kirmasi yhdessä ja ilkoivat useaa otteeseen - melkein viikottain ja parhaassa tapauksessa useasti viikossa.

Parempaa ystävää minulla ei ole ollut koskaan! Elle - ikävä on!

Kaija Koon sanoin:

Jos sua ei ois ollut
Niin olisin keksinyt sut
Ois susta samanlainen tullut
Mitään en ois muuttanut

Ohikulkijat luulee
Minun seinille puhuvan
Tyhjyyteen he sanovat mun kuulee
Sua aina rakastan

Tahdon susta kiinni pitää
Vaikken sua oikeasti enää nää

En tahdo irtikään päästää
Taas ilmestyt vierellein
On pakko itseään säästää
Sen velkaa sulle jäin

Olet jokaikinen yön ääni
Kukkamerestä poimin sut
Hyvä ajatus sisällä mun pääni
Kun elämä on suuttunut

Oot valona mun tiellä
Silloin kun on vaikeaa
Hullummaksi olisin tullut vielä
Jos sua ei ois ollutkaan

Jos sua ei ois ollut
Niin olisin keksinyt sut
Vuoteeseeni kuvitellut
Sulle kadulla puhunut

Hiljaisuutena öissä
Ääriviivoissa pihakoivun
Ilman sua oon kuin vöissä
Ilman sua lakastun

Saanhan susta kiinni pitää
Vaikken sua oikeesti enää nää

En tahdo irtikään päästää
Taas ilmestyt vierellein
On pakko itseään säästää
Sen velkaa sulle jäin

Olet jokaikinen yön ääni
Kukkamerestä poimin sut
Hyvä ajatus sisällä mun pääni
Kun elämä on suuttunut

Oot valona mun tiellä
Silloin kun on vaikeaa
Hullummaksi olisin tullut vielä
Jos sua ei ois ollutkaan

Ei sua minusta voi erottaa
Jäät osaksi mieleni maisemaa

Kun olit totta hetken
Nyt mun täytyy tästä jatkaa
Vierelläni teet loppuretken
Vaikka se olis kuvitelmaa

Olet jokaikinen yön ääni
Osa lempeää valon kajoa
Kesäsateena saavut elämääni
En kuivuuteen hajoa

Oo valona mun tiellä
Silloin kun on vaikeaa
Hullummaksi olisin tullut vielä
Jos sua ei ois ollutkaan

R.I.P. ELLE
Haydee's Serica 7.5.08 - 20.7.09

Mielestäni hiukan.

Emäntä on ollut laiska ja hiukan kiireinen päivittämään nettiplogia. Elle-neiti kyllä joutaisi päivänmittaan tätä päivittelemään, kun emäntä on töissä, mutta tassut ovat hiukan kömpelöt näppäimillä, joten neiti ottanee unia päivittelyn sijaan. Ei voi tosin tietää nukkuuko neiti vai  tekeekö muuta mm. itkeekö se, kun ei olla nyt naapureita haastateltu. Pari viikkoa sitten toinen naapuri sanoi että koko ajan kuuluu jotain ulinaa ja toinen naapuri sanoi että ei mitään ja kolmas että vähän kun lähden mutta rauhottuu sen jälkeen... Että otappa tästä selvää. Sen tiedän että neiti on syönyt pikkusen aamutohvelia ja nakertanut sandaalin nauhaa. Sitten yksi kuulakärkikynä on jotenkin päätynyt tuhottujen esineiden listalle ja eilen neiti oli kannellut juhannuksena tilaamiani joulukortteja ympäri kämppää. No mitä jättää kortit lojumaan keittiönpöydälle, eikä laita niitä talteen. Oma syy, ei maha mitään. Onneksi jokainen on vielä postituskelpoinen :D

Ellen juhannus meni mökillä pyöriessä. Neiti laukkasi ja piehtaroi pelloilla. Haisteli hyviä hajuja rannassa ja metsässä. Onkiminen oli hiukan tylsää ja liikkuva laituri aika pelottava. Lasten kanssa maissa oli paljon paljon mukavempa. Veteenkin olisi pitänyt päästä, mutta laineet oli liian pelottavia että piti hiukan haukkua niille :D
Juhannusaika oli täydellistä koiranelämää Ellen mielestä, mutta city-koirana se oli myös iloinen kun turvavyövaljaat puettiin päälle ja auton ovi avattiin lähtöä varten. Olenkin huomannut että kun neidille laitetaan valjaat ja mennään ulos, se käy pikku pissalla nurkalla ja juoksee kipin kapin auton oikealle puolelle (missä sen paikka on takapenkillä) eikä valitse parkkipaikalta väärää autoa tai edes hingu etupenkille. Fiksu koira!

Tiistaina Elle piti pestä ja sehän meiltä luonnistu...jotenkin. Tällä kertaa ei ollut kylmää ojavettä vaan suoraan lämmintä raanavettä. Neiti ei niin millään olisi asettunut aluksi pesuun, mut lopussa sekin onnistu ja päästiin puhtaana kylppäristä ulos. Sitten olikin kuivauksen vuoro... Kun yhdessä kädessä on karsta ja toisessa on fööni niin ei jää enää yhtään kättä pitämään koiraa kiinni... Reilun tunnin kuivausoperaation jälkeen emäntä hyppi tasajalkaa, huusi hallelujaa ja näytteli voiton merkkejä :D Oli tosi tosi iso työvoitto koko homma.

Eilen keskiviikkona sitten käytiin trimmauksessa Kennel Kirsikkapuun Arjalla. Neidistä tuli taas kerran tosi söpö, vaikka ei suuremmin vähennettykään karvaa. Jalka- ja häntä tupsut pienennettiin puolella ja päätä siistittiin hiukan rankemmalla kädellä. Ihan puudeliksi neiti on tunnistettavissa. Huomenna perjantaina on sitten emännän vuoro. Kuontalo tässäkin päässä hihnaa kuntoon.

Hyvä ystäväni Kaisa piipahti hakemassa muutaman kukantaimen porukoiltaan täältä Kajaanista ja samalla hän katsasti uuden koirakaverin. Maanantai-illan grillausreissun jälkeen sovittiin Ellen pesusta ja trimmauksesta joten tiistai oli ensimmäinen pesu- ja trimmauspäivä Kajaanissa.

Koska koira ei ollut vielä ollut minulla kauan, niin trimmauskoneen hankinta oli aiheellinen. Soitto kaikkiin Kajaanin liikkeisiin selvitti 20e hintahaitarin Moser Rex 1230 koneelle. Kone oli ehkä muutaman euron kalliimpi, kuin nettikaupassa, mutta sain koneelle kahden vuoden takuun sekä koneen heti mukaan. Oikeat trimmaussakset ovat seuraavaa kertaa silmälläpitäen must-ostos!

Mutta itse asiaan:
Takkujen selvittely oli mielestäni nopeasti ohi (=ei takkuja). Pestessä Elleä vessa lainehti ja lattiakaivo veti huonosti, mutta puhdas ja hyvän hajuinen koira puikkelehti vessasta operaation jälkeen. Kuivaaminen onnistui hyvin Kaisan hienolla super hyper föönillä, jossa ei ollut yhtään paha ääni, mutta se ei kiinnostanu niin paljon kuin viikonlopun vesipumppu :D Ja föönauksen yhteydessä selvisi, kuinka huonosti takkujen selvittely oli tehty...molemmista korvista löytyi kaksi takkupalleroa. Emännällä on tässä asiassa vielä opittavaa. Itse trimmaus oli Ellestä puuduttavaa (no koko homman alusta oli kulunut jo hyvä tovi..). Trimmaus meni vähän tähän tyyliin: koneella tuolta lyhyeksi, saksilla naps täältä, "vitsi nää keittiösakset ei toimi", "No, otetaan koneella" ja lopputuloksena oli lyhyt takapuoli, tassuissa tupsut, selässä vähän lyhyempi karva ja niskassa pikkusen pitempi kuin selässä. No ihan Puudeliksi Elle on tunnistettavissa. Kuvamateriaalia tulee heti kohta kun omakone alkaa taas toimia. Meillä tuli lopussa hiukan kiirus, joten minun pitää jatkaa napsuttelua vielä tänään. Kaisalle kuitenkin suuri kiitos avusta!

Kun Kaisa ja minä pestiin ja puunattiin Elleä, meillä oli uunissa puuroa Ellelle. Ohraa, tattaria, jauhelihaa ja muikkuja - jam, jam. Mutta neidille ei kelvannut meidän paistokset. Pikkusen se tökki nokalla ja maistoi vähän mutta ei muuta. Pitänee sekoittaa siihen jotain lisämakua niin jospa se sitten menisi. Puuroa ainakin riittää vähäksi aikaa:D

Neiti vähän möksähti minulle eilen, kun homma oli valmis. Ei tainnut olla leikkaus mieleinen :D Neiti ei halunnut sylitellä niin kuin normaalisti illalla, vaan se nukkui omassa päädyssä sohvaa. Aamulla olisi sitäkin hanakammin ollut vieressä, kun piti lähteä töihin. No aina ei mene niin kuin haluaisi. Pitää sylitellä sitten tänään vähän enemmän:)

Niin se viikonloppu taas vierähti ja tekemistä olisi ollut paljon paljon enemmän kuin kerkesi tehdä. Lauantai-aamuna jututettiin naapureita ja heidän mielestään Elle oli jo ollut paljon hiljaisempi to-pe työpäivinä kuin keskiviikkona. Sekin johtui todennäköisesti siitä että se on nyt sovitusti "puolipäivähoidossa" porukoilla. Se tekee hyvää niin koiralle kuin porukoille ;)

Lauantaiksi meidät oli kutsuttu kahtiin YO-juhliin, Ouluun ja Sukevalle. Elle pääsi hurmaamaan vieraat Oulun juhliin. Meidän pieni metsäläinen muisti ennen lähtöä mökiltä pyörähtää heinäkasassa ja koristautua heinällä. Siinähän sitten yrität nappailla neidin turkista kuivaa heinää juuri lähdön kynnyksellä. No kerettiin me juhliin aivan hyvin ja edustus sujui mallikelpoisesti! Jokainen tykkäsi Ellestä ja paijaajia riitti koko ajalle. Juhlista saatiin todistusaineistoa, joka toivottavasti päätyy myös tänne joku päivä :D

Koska emäntä lähti vielä Sukevalle juhlimaan, niin Elle jäi mökille yökylään. Siellä se sai juosta niin paljon kuin jaksoi ja sitähän se oli kuulemma tehnytkin. Sunnuntaina porkkana/punajuuri ja kurkkupenkit kiinnostivat Elleä todella paljon ja se työnsi nokkansa myös istuttuspuuhiin. Se kaiveli myös omia kolojaan peltoon ja oli sanan varsinaisessa merkityksessä mutakuono :D